Kommentointi

Kommentointi onnistuu kahdella tavalla, joko keskustelun alla olevasta linkistä, jolloin kirjoitus ilmestyy tarkastuksen jälkeen, tai rekisteröitymällä käyttäjäksi sivun alakulmasta, jolloin kommentit näkyvät heti. Uusia aiheita voi aloittaa keskustelu-sivulla.

Ala-asteen iltapäivät remonttiin

Kesä on takana ja syksy on alkanut erilaisilla palikoilla kalenterissa. Viime keväänä tokaluokkalainen viihtyi turvallisesti iltapäiväkerhossa ja nyt syksyllä tulisi pärjätä jo itsenäisemmin. Suomessa on tutkitusti maailman lyhyimpiä koulupäiviä, muuttoliike on tuonut perheitä työpaikkojen ääreen suuriin kaupunkeihin, jolloin sukulaisturvaverkot ovat monilla matkojen takana.

Mikä taho tai työryhmä meillä Helsingissä vastaa 9-13 -vuotiaiden lasten ja varhaisnuorten turvallisen kasvuympäristön laadusta ja palveluiden tarjonnan seuraamisesta? Itselleni äitinä klo 12.00 päättyvät koulupäivät tulivat järkytyksenä. Koulun kerhotarjonta ei myöskään ole riittävää suhteessa lyhyisiin koulupäiviin.

Eli lasten hyvinvointi nyt vaikuttaa heidän jatkomenestymiseensä opiskeluissa ja työelämässä myöhemmällä iällä. Mielestäni meidän tulee priorisoida ala-asteikäisten terveelliseen ja turvalliseen kasvuympäristöön ja palveluiden tarjontaan paljon tehokkaammin kuin mitä me nyt teemme.

Oireet nuorten nykyiseen pahoinvointiin ovat lähteneet usein turvattomista lapsuuden kokemuksista ja aikuisten ajan puutteesta.

 

Helsingin valtuusto on vuosikymmeniä vaatinut, että kaupungin koulutilat pitää antaa asukkaiden käyttöön koulutuntien jälkeen. Joissain paikoissa niissä onkin paljon toimintaa. Asukkailla ei kuitenkaan ole valtaa suunnitella ja osallistua päätöksiin siitä, miten tilat saataisiin pidettyä avoinna mm. koululaisten yhteiseen toimintaan.

Lähipalvelujen siirtäminen kaupunginosin vastuulle yksinkertaistaisi yhteisen omaisuuden käyttöä ja antaisi tilaa erilaisille asukasryhmille. Vaaleilla valittu kaupunginosavaltuusto ratkaisisi ristiriitoja. Siihen sillä olisi ihan toisenlaiset mahdollisuudet kuin Helsingin valtuustolla ja lautakunnilla, jotka joutuvat päättämään valtavasta asiamassasta ja joilla on hyvin rajoitettu mahdollisuus tutustua elämän tosiasioihin kaupungin eri kulmilla.

Kaikki hallintokunnat tuntuvat kipuilevan alati kohoavien vuokrien kanssa kaupungin sisällä. Vuokraamme tiloja toinen toisillemme. Tätä rumbaa ylläpitämään tarvitaan melkoinen työntekijäjoukko lähes joka virastossa. Voisiko yhteisten tilojen käyttöä yksinkertaistaa? Veronmaksajienhan on loppujen lopuksi vastattava niiden kunnosta ja ylläpidosta. Ei voi olla mahdotonta tarjota koulun, nuoristalon yms muita tiloja kerhoille ja harrastuksille- varsinkin sellaisille ryhmille, jotka eivät tavoittele voittoa.

Hyvä ympäristö tulee vastaan eri-ikäisiä asukkaita. Löysin esitteen "minun Helsinkini - minun tilani", jossa mainostettiin syysloman tapahtumia "pääkaupunkiseudun nuorille". Jälleen kohderyhmänä olivat 13-25 -vuotiaat "nuoret". Syyslomalla toivoisin jatkossa löytyvän ohjattua toimintaa myös 9-13 -vuotiaille lapsille ja nuorille ja kyseenalaistan yli 20 -vuotiaille "nuorille" suunnatun valmiiksi järjestetyn ohjelman tarpeellisuuden ja mielekkyyden. Kaupungin taloustilanne on joskus mahdollistanut runsaan ohjelmatarjonnan todellakin pääkaupunkiseudun nuorille, olisiko nyt vastavuoroisuuden aika ja seuraavan esitteen teema voisi olla "minun pääkaupunkiseutuni - minun tilani"?
Voisivatko eri hallintokuntien "lasten ja nuorten hyvinvointiohjelmaan" osallistuvat toimijat pitää seminaarin, jonka teemana olisi "Lapsen kasvu ihmiseksi"; miten, missä ja keiden kanssa lapsi ihmiseksi kasvua harjoittelee?

Lastensuojelulaki 8. §:n 2. momentin mukaan palveluja järjestettäessä ja niitä kehitettäessä on kiinnitettävä erityistä huomiota lasten ja nuorten tarpeisiin ja toivomuksiin, eli alueilla toimivien tahojen tulee olla kykeneviä vuorovaikutukseen sekä virkamiestyöryhmissä että alle 13 -vuotiaiden lasten kanssa. Kootut palveluesitteet ovat helmiä, valitettavasti niitä usein tuotetaan hankepohjalta, joten niitä ei löydy kaikista alueista vaan hyvin harvoista.
Edelleen pääkaupunkiseudun ammattikoululaisista joka kolmas keskeyttää opintonsa. Korjaavia toimia lisätään mahdollisuuksien mukaan, mutta kannattaisi lisätä myös ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä varhaislapsuuteen. Osallisuus aktiiviseen vapaa-aikaan ala-asteikäisenä voisi tuoda lisää niitä voimavaroja, joiden avulla jaksaa myöhemminkin uskoa mahdollisuuksiinsa.

 
 

Lisää uusi kommentti

Pelkkä teksti

  • HTML merkit ovat kiellettyjä.
  • Www-osoitteet ja email-osoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.